Jäte älä jätä

− eli miksi kierrätys on yksi kansakunnan kohtalonkysymyksistä

Tilastokeskuksen mukaan yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä oli 2,5 miljoonaa tonnia vuonna 2010. Kaatopaikoille siitä vietiin liki puolet eli 1,1 miljoonaa tonnia. Asukasta kohden yhdyskuntajätettä kertyi Suomessa 470 kiloa − suurimmat jäte-erät ovat elintarvikejäte, paperi, pahvi ja kartonki. Joitakin trendejä
on havaittavissa: esimerkiksi jätepaperin ja -kartongin määrä väheni viidenneksen edellisvuoteen verrattuna.

Toisaalta sähkö- ja elektroniikkaromun määrä (50 000 tonnia) on lähes viisinkertaistunut 2000- luvun alkuvuosiin verrattuna.

Kierrätystä tarvitaan, jotta ajan muutoksiin voidaan reagoida. Fiksulla, kestävällä tavalla.

Pieni jätemäärä, suuret päästöt

Pääkaupunkiseudulla kotitaloudet tuottivat vuonna 2010 vain viisi prosenttia jätteistä. HSY:n mukaan kotitalousjätteiden tuottamat kasvihuonekaasupäästöt olivat kuitenkin yli 50 prosenttia kaikista seudun jätteiden tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Miten tämä on mahdollista?

Suurta kasvihuonepäästöosuutta selittää se, että iso osa kotitalousjätteestä on kaatopaikalle päätyvää sekajätettä. Jätteiden lajittelua on siis tehostettava. Tähän ohjaa myös Euroopan unioni, joka puhuu ”resurssitehokkaasta” Euroopasta, missä kaikki mahdollinen hyödynnetään. Kierrätykseen kelpaamaton kotitalouksien sekajäte päätyy kaatopaikan sijasta jätevoimalaan vuoden 2014 aikana.

Muutoksen tuulet puhaltavat. Uusi jätelainsäädäntö astui voimaan toukokuussa 2012, koska jätteen syntymistä on ehkäistävä ja toisaalta materiaalitehokkuutta ja jätteen hyödyntämistä lisättävä rajusti. Taustalla on se tosiasia, että jätteen määrä Suomessa ei ole vähentynyt toivotulla tavalla, eikä myöskään kierrätys toimi optimaalisesti.

Vuonna 2016 orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto astuu voimaan. Samana vuonna vähintään puolet yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää tai käsitellä biologisesti.

Satanen lasissa

Kierrätys voidaan toteuttaa toimivalla tavalla. Kovin menestystarina tällä saralla on pantilliset juomapakkaukset, joista lasipullojen palautusaste oli lähes 100 % vuonna 2010. Tölkit (palautusaste 94 %) ja kierrätysmuovipullot (92 %) eivät lasipulloista paljon jää jälkeen.

Kansa on ottanut uudelleentäytettävät lasipullot omakseen: ne täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa. Vastaavasti tölkeissä käytettyä alumiinia voidaan kierrättää lähes loputtomiin;
palautetut alumiinitölkit sulatetaan ja
materiaalista valmistetaan uusia juomatölkkejä. Uusiokäyttöön valmistaminen kuluttaa vain viisi
prosenttia ensivalmistusprosessin vaatimasta energiasta.

Paperitiikerin karjahdus

Suomalaiset – maailman kovimmat lehdenlukijat − ovat oppineet kierrättämään myös sanomalehtensä ja muun paperin. Maassamme noin 70 % paperista kerätään, ja vuosittain keräyspaperia kertyy noin 750 000 tonnia, mikä kattaa noin 5 % paperiteollisuuden tarpeesta.

Paperikuitu voidaan kierrättää 3–5 kertaa, jolloin säästetään metsää maapallon hapen tuotantoon ja torjutaan ilmastonmuutosta.

Kierrätyksen koko roska!

Pullot ja paperi ovat siis aika hyvin hanskassa, nyt on vain opittava hoitamaan loputkin. Tämä työ vaatii uudenlaista asennoitumista ja hiukan
vaivannäköä.

Siten koti ja kaupunki pysyvät siistinä ja
turvallisena, ympäristöä rasitetaan vähemmän ja maailmakin on taas pikkuisen parempi paikka elää.